Mustamieli-ankeuttaja (Nihilis Satis) – kirous vai siunaus?

0

LUKIJOIDEN JULKAISUT

Gloria Mundi, PhD, tutkija, 2020

Artikkeli on lyhyt, kirjoittajan tutkimuksiin perustuva, yleistajuinen katsaus maassamme yleiseen loiseen, Mustamieli-ankeuttajaan, ja sen ominaispiirteisiin. Artikkeli valaisee loisen esiintyvyyttä ja tarttuvuutta. Lopuksi esitetään toivoa luova lopputulema, joka antaa viitteitä loisen leviämisen hallintaan saamisesta.

Mustamieli-ankeuttaja on jokseenkin kaikilla ihmisillä esiintyvä, ihmisestä toiseen tarttuva loinen, joka leviää erityisesti sukupolvelta seuraavalle. Laajoissa pitkittäistutkimuksissa[1] on käynyt ilmi, että loinen asettuu isäntäihmiseen varsinkin tämän lapsuusvuosina, leikki- ja kouluikäisenä.

Loinen leviää pienistäkin pisaroista, jopa yksittäisten, toistuvien äänteiden ja eleiden välityksellä (esim. kyllästynyt huokailu, mitätöivät huiskaisut). Runsaimmin se tarttuu kokonaisista lauseista, joiden esiintymisfrekvenssi voi kuitenkin olla jopa satunnainen. Tällaisia lauseita ovat esimerkiksi: ”älä luule mitään olevasi” tai ”itku pitkästä ilosta”.

Ihmisyksilön alttius Nihilis Satis-tartunnalle on suhteessa hänen herkkävaistoisuuteensa. Erityisen herkkävaistoisilla ihmisillä Mustamieli-ankeuttajalle altistuminen vahvistuu jo ihmispopulaation hengitysilman kautta – toisilla vasta selvän ja pitkän fyysisen altistuksen kautta (ennen vanhaan ns. ”piiskataan luulot pois”; nykyisin hienovaraisempaa). Joidenkin ihmisten perimässä ilmenevä Neurosis Rapidus -geeni altistaa huomattavasti loistartunnalle.

Loista levittävät tehokkaasti vanhemmat ja isovanhemmat, vanhemmat sisarukset, muut sukulaiset – ja erityisenä tartuttajaryhmänä opettajat. On syytä huomioida, että tartuttajien oma loistartunta on tällöin saturaatiossa. Loisen leviämisintensiteetti on suorassa suhteessa tunneravinnon niukkuuteen[2].

Nihilis Satis aiheuttaa isäntäihmiselleen eriasteisen häpeä-syyllisyys-ahdistus -tulehduksen, joka voi puolestaan aiheuttaa lähes toden tuntuisia aistimuksia (esim. ”olen ruma”, ”olen huijari”, ”en riitä”). Nämä vääristävät näkökykyä ja ovat hankalasti silmälaseilla korjattavissa.

Mustamieli-ankeuttaja on salakavala seuralainen, jonka fenotyyppi vaihtelee harsomaisesta limaverkosta pistäviin tihentymiin, jotka yhtä kaikki imevät isäntäihmisestä elinvoimaa.

Loisen leviämistä voidaan kuitenkin tehokkaasti rajoittaa, jopa pysäyttää, vapaasti saatavilla olevalla vastalääkkeellä/karkottajalla, Rakkaudella (Amorvitae-eliksiiri 80 %). Se tehoaa jo pienillä annoksilla esimerkiksi hyväksyvässä katseessa ja myötätunnon kosketuksessa. Lupaavat vertaisarvioinnit ovat meta-analyysivaiheessa[3].

Edelleen, sopivassa lämpötilassa ihmispopulaatiossa alkaa tapahtua mikroevoluutiota, jossa Nihilis Satis-loinen muuntuu Satis Integrum -muotoiseksi. Tällöin se muodostaa isäntäihmisensä kanssa symbioosissa produktiivisen syklin, joka generoi viisautta ja huumoria.

Tällöin voidaankin jo havaita loisen muuntuneen isäntäihmistä palvelevaksi, hyödylliseksi osaksi populaation ekosysteemiä. On syntynyt ekosysteemi, jossa luovuus kukkii. Tämä seuraanto antaa viitteitä koko prosessin merkityksestä, vaikka prosessin tartunta- ja ilmenemisvaiheet ovat varsin tuskallisia, jopa vaarallisia. Jatkotutkimusta tarvitaan  sekä näyttöön perustuvan tutkimustiedon tehokasta jalkauttamista.

KIRJOITTAJAVIERAS
Gloria Mundi


[1] Ks. kirjoittajan ja kanssatutkijoitten artikkelit toisaalla.

[2] Tästä on runsaasti kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusta, ks. kirjoittajan artikkeli toisaalla.

[3] Ks. kirjoittajan ja kanssatutkijoitten artikkelit toisaalla.

Ei kommentteja

Jätä vastaus