Lupa näkyä ja kuulua

Tarinasi voi olla avain, joka avaa jonkun toisen vankilan. Älä pelkää kertoa sitä

Hidasta elämää®


Yllä olevan lausahduksen puhuttelemana, tässä sitä nyt sitten ollaan.

Kirjoittaminen on lapsuudesta lähtien ollut mulle yksi tärkeistä kanavista työstää tunteita ja ajatuksia. Ilman sitä olisin varmasti tukehtunut jo kauan sitten. Olin pitkään haaveillut kirjoitusteni julkaisemisesta, mutta käytännön toteutuksesta en koskaan saanut kiinni. Nyt sinnikkään kannustuksen myötä uskalsin luoda kirjoitusteni ympärille sivuston.

Julkaisen tällä sivustolla omakohtaisia kirjoituksia mielen pahoinvoinnista. Nämä kirjoitukset ovat todenmukaisia kuvauksia mielenmaisemistani: oksennusryöppyjä, hätähuutoja, tunnepurkauksia ja tunnetyöskentelyä päiväkirjoistani monien vuosien varrelta.

Yritän antaa sisälläni asuvalle ahdistukselle ääntä kirjoitustaiteen keinoin ja kertoa, että senkin kanssa pystyy elämään, välillä enemmän ontuen, välillä jopa tanssahtelevan sujuvasti. Tosin hyvänmielen tekstejä mun on aina ollut vaikea kirjoittaa, koska sillä tuulella ollessani nautin elämästäni niin, että hyörin ympäriinsä enkä nauliudu koneen ääreen vuodattamaan tunteitani, kuten etsiessäni poispääsyä mutasyövereissä kieriskelystä. Omien tekstien julkaisun lisäksi, haluan mahdollistaa myös muille tuoda näkyväksi tunnemöykkyjään taiteen keinoin Lukijoiden Galleriassa tai Kirjoittajavieras-osiossa.

Tieto siitä, että on joku toinenkin, joka kömpii luovuttamatta ja vaihtoehtoisia ratkaisuja keksien eteenpäin omassa sotkuisessa mudassaan, tuo mulle kannustusta jaksaa myös omaa sätkimistäni. Sätkimällä tai ei, mutta eteenpäin joka tapauksessa. Ihan jokainen meistä joutuu törmäämään omanlaiseensa mutaan jossain vaiheessa elämäänsä ja silloin vertaisten olemassaolo tuo turvaa ja toivoa. Ehkä joku tuntee huojennusta lukiessaan tekstejäni huomatessaan ettei ole yksin, ehkä jollain herää arvokkaita ajatuksia tai tunteita peilatessaan tekstejä omaan elämäänsä, ehkä joku löytää itselleen tukitahon tämän sivuston kautta ja saa sysäyksen oman rohkeutensa tueksi klikata linkki auki. Ehkä joku muukin innostuu taidelähtöisestä työskentelystä tunteiden käsittelyn välineenä ja haluaa tuoda näkyviin omaa taiteellista tulkintaansa esimerkiksi tämän sivuston Lukijoiden julkaisujen kautta tai vaikka omien sivujen luomisella. Tai ehkä joku ajanvietteekseen selailee tekstejäni. Niin tai näin, hienoa jos tavoitan lukijan.

Tärkeä lähtökohta sivuston julkaisemisessa oli se oivallus, ettei mun tarvitse pienentää ja hävetä itseäni. Olen ihan hyvä tällaisena herkkänä, reagoivana, voimakkaasti tuntevana, paljon ajattelevana inhimillisenä ja kasvavana ihmisenä. Olen rohkaistunut vihdoin tarpeeksi luodakseni itselleni tämänkaltaisen mahdollisuuden näkyä, tulla nähdyksi ja kannustaa siihen muitakin, jotka hylkäämisen pelossa koettavat kovasti olla jotain muuta mitä ovat. Diagnoosini ovat annettuja määritelmiä monille piirteilleni minussa. Piirteeni ovat erivärisiä piilolinssejä, joiden läpi tarkastelen itseäni ja maailmaa. Toisinaan ne ovat erittäin haastavia piirteitä itselle ja kanssaeläjille, mutta niiden kanssa oppii kyllä elämään, ja niistä huolimatta. Ja niitäkin voi valjastaa vahvuudeksi, esimerkiksi tätä sivustoa ei olisi olemassa ilman minua kokonaisuutena. En anna diagnoosieni rajoittaa minua, vaan hyväksyn niiden olevan osa minua ja tarinaani kulkiessani täysivaltaisena osallisena yhteisön keskellä. Työssäkäyvänä äitinä, puolisona, sisaruksena, tyttärenä, ystävänä, kaupan asiakkaana ja laskujen maksajana…

Sivustoltani on löydettävissä lista erilaisista auttavista tahoista. Yksin ei tarvitse kenenkään täällä onneksi jäädä. Uskallus pyytää toisia apuun vaatii paljon, mutta harvemmin sitä katuu. Enemmän olen katunut hetkiä, jolloin olen väittänyt selviäväni ihan itse kaaoksestani. Kantapään kautta tietysti muistaa paremmin.

Rohkaisevin terveisin